KUN PULLUKAN FITNESSKUPLA POKSAHTAA

Keväällä 2014 fitnesskärpänen puraisi minua, ja ostin Fitfarmin Bikini Challenge -nettivalmennuksen. Valmennus oli ihan jees. Se kesti 10 viikkoa, ja sisälsi viisi törkeää rääkkitreeniä per viikko (valittavana oli myös kevyempiä treenivaihtoehtoja). Ruokavalio oli tiukka ja siitä ei lipsuttu. Oon kyllä edelleen älyttömän ylpeä itestäni, että pystyin vetää sen just niiku piti. Valmennus loppui siis juhannuksena 2014 ja tulokset olivat -7 kg ja -40 cm. Päätin, että otan yhden viikon rennommin, ja alan sitten ''ylläpitämään'' tuloksiani, syöden 80% ohjeiden mukaan ja jatkaen treenaamista. Heh, jokainen varmaan osaa arvata, ettei siinä niin käynyt, miksi muuten kirjoittaisin laihdutusblogia! :D

Ai, kun sattuu katsoa tuota menetettyä tulosta. Syy, miksi tulokset menetin oli sekä kesä, että elämä. Kuukausi BC:n loppumisen jälkeen lähdettiin Roomaan lomalle, ja tulihan siellä pizzaa ja pastaa syötyä. Eikä se niin haitannut, sillä paino pysyi kuitenkin suht samassa, sillä käveltyä Roomassa tuli niinkin paljon, että tuli rasitusmurtuma varpaaseen! Syksy kuitenkin koitti nopeasti ja päätin ostaa uuden valmennuksen, Fitfarmin kymmenen viikon Lite In Shapen (nykyään taitaa olla vain Lite Workouts 12 vkoa). In Shape oli siis melko samanlainen kuin BC, mutta pääpaino oli enemmän tulosten/lihasten ylläpitämisessä, kun BC taas oli kiristelykuuri. Viikon mä taisin keretä Liteilemään, kunnes mun polven nivelkierukka repesi ja motivaatio lopahti täysin. Olisinhan mä voinut tehdä esim. pelkkää käsi/keskivartalo/polvea rasittamatonta treeniä, mutta ei napannut. Jätin siis Liten kesken, mutta otin kaikki ohjeet onneksi talteen. Ja oli ihan hyväkin päätös, sillä syksyllä alkoi myös elämäni ensimmäiset yo-kirjoitukset, eikä kirjoitusevääksi tehnyt mieli ottaa riisiä ja kanaa. 

Polveni rikkoutumisesta se alamäki sitten oikeastaan lähti. Leikkaus oli jo joulukuussa (kiitos Terveystalo♥) ja polvea sai ruveta rasittamaan tammikuussa. Onneksi kyseessä oli todella lyhyt toipuminen, sillä kierukkaa poistettiin korjaamisen sijaan ja tällöin kuntoutus kesti vain kuukauden puolen vuoden sijaan. Kevättalvi toi mukanaan muitakin haasteita, sillä kunnon yo-kirjoitusrumba alkoi maaliskuussa ja niihin päntättiin koko alku vuosi. Mä stressasin ihan perkuleesti, sillä en oo todellakaan mikään kympin oppilas (''lukio lukematta läpi''). Kirjoitukset oli ja meni, lähdettiin ton miehen kanssa äkkilähdöllä Thaimaahan maalis-huhtikuun vaihteessa ja sieltä palattua alkoikin pääsykoerumba. Reissusta palattua alkoi myös Liten Weight Loss (In Shapen ostajat saivat jonkin toisen Liten valmennuksista pilkkahintaan, ja tottakai tartuin tilaisuuteen, sillä Weight Lossin tavoitteena oli yksinkertaisesti painon pudotus). Weight Loss kesti myös 10 viikkoa, joista kerkesin toteuttamaan kahdeksan ennen yo-juhlia. Ideana oli syödä erittäin matala hh-ruokavaliota ja tankkauspäivä oli kahden viikon välein. Treenit koostuivat parista kevyestä ja intervallityylisestä kuntosalitreenistä sekä tunnin puolentoista mittaisista kävelylenkeistä. Kahdeksassa viikossa painoa tippui noin kuusi kiloa ja juhlapäivänä olinkin taas astetta kevyempi, vaikka alla olevassa kuvassa näyttää, että olen raskaana! :D

Kesä ja syksy 2015 oli tämänastisen elämäni rankinta aikaa ja vastoinkäymisiä tuli joka nurkan takaa. Jäin myös ilman jatko-opiskelupaikkaa, mutta päätin silti muuttaa Tampereelle tuon miehen perässä, kun hänelle koulupaikka suotiin. Suoraan sanottuna oli erittäin perseestä jättää kaikki tuttu ja turvallinen taakse ja muuttaa käytännössä yksin uuteen paikkakuntaan ilman työ- tai koulupaikkaa, josta saisi uuden tuttavaverkoston ympärilleen. Kyllähän mulla alkoi sitten avoimen yliopiston opinnot ja muutama uusi opiskelutoveri sieltä tulikin, ettei tarvinnut ihan jatkuvasti olla vain joko yksin tai miehen kanssa. Eikä mun miehessä mitään vikaa ole, mutta kyllä ihminen tarvitsee enemmänkin kuin yhden sosiaalisen kontaktin elämäänsä.

Kun elämä alkoi pikku hiljaa tasaantua, oli aika miettiä taas laihdutusjuttuja (sillä paino oli taas lähtölukemissa). Nyt kun joutui ostamaan kaiken itse, ei ollutkaan enää rahaa syödä joka päivä maustamatonta kanaa ja kolmea purkkia rahkaa. 10% naudanjauhelihan korvaa nykyään 20% sika-nauta, ja se on ihan ok. Kuntosalijäsenyyden hankin tammikuussa 2016, kun tähän lähelle aukesi EasyFit. Kävinkin siellä ensimmäiset pari kuukautta aika aktiivisesti, mutta sitten into lopahti. Käynkö salilla vain sen takia, kun kaikki muutkin käyvät? Onko punttitreenistä ja fitneksestä tullut ikään kuin velvoite, ettet voi olla urheilullinen tai laihtua ilman, että treenaat kuntosalilla, vaikka et enää edes pitäisi siitä! Havahduin tällaisiin mietteisiin yksi päivä, kun tajusin etten ollut käynyt salilla pitkään aikaan. Mulla ei ole ollut pitkään aikaan palavaa himoa salitreeniin ja tajusinkin käyväni siellä vain sen takia, kun mun ''oletetaan'' käyvän. Kuntosalikulttuuri on lähtenyt jo ihan käsistä. 

Irtisanon EasyFitin sopimuksen tässä parin viikon sisällä, sillä kesätyöt kutsuu kotipaikkakunnallani, enkä maksa mahdollisesti jopa 90€ siitä, etten pääse kolmena kuukautena treenaamaan täällä Tampereella. Toinen syy on se, ettei yksinkertaisesti vaan kiinnosta. Mun fitnesskupla on nyt poksahtanut, enkä jaksa enää rääkätä itseäni lajin parissa, josta en nauti. Ryhmäliikuntaa tulee ikävä, mutta toivottavasti ensi syksynä koulupaikan myötä aukeaa uusia liikuntamahdollisuuksia. Ja toivon, että kerkeän nyt muutaman kuukauden aikana tutkiskella itseäni, ja löytää sen tavan liikkua, josta oikeasti nautin. 

- Jenna