Hei pitkästä aikaa!
Pääsykokeet ovat vihdoin ohi, tai sellaiset joihin täytyy lukea. Vielä olisi sairaanhoitajan soveltuvuuskoe kuun vaihteessa, mutta siihen ei voi ennakkoon valmistautua. Siitä ei onneksi tarvitse stressata. Mun yliopiston pääsykoe meni omasta mielestä tosi hyvin, mikä onkin äärimmäisen pelottavaa. Viime vuonna olin tyytyväinen osaamiseeni kokeessa, mutta tulosten tultua palasinkin takaisin maanpinnalle tajuten olevani todella kaukana sisälle pääsystä. Tänä vuonna koe meni huomattavan paljon paremmin viime vuoteen verrattuna, ja nyt pelottaakin se, että pääsenkö siltikään sisälle, vaikka tiedän osanneeni oikeasti asiat. No, onneksi hain myös ammattikouluun, josta toivon todellakin opiskelupaikan irtoavan. Ja onhan minulla hyvät mahkut päästä sairaanhoitajaksikin, joten ei hätää. Ehkä.
Mutta nyt hieman positiivisempiin asioihin. Luku-urakka on siis vihdoin takana ja on aika ottaa hieman rennommin. Kokeen jälkeinen viikonloppu meni totaalisessa sumutilassa ja sohvalla makaamisessa, mutta eilen maanantaina sain todella paljon aikaiseksi. Sain siivottua koko kämpän oikein perusteellisesti ja illalla lähdettiinkin Olgan kanssa kokeilemaan suppailua. Se oli tosi siistiä!
Suppaa Tampere järjesti hyväntekeväisyystempauksen PESU ry:n kanssa ja jokainen halukas sai käydä kokeilemassa suppailua koiransa kanssa veloituksetta. Mulle ja Olgalle tämä oli ensimmäinen suppailukokemus ikinä ja taisin jäädä hieman koukkuun tuohon lajiin. Suppailtiin ensin ihan vain polviseisonnassa, mutta kokeiltiin sitten lopuksi mennä ihan seisaaltaankin, ja kyllä se onnistui vaikka jalat vähän tutisikin.
Rakastuin suppailuun ihan täysin. Muistan yhden hetken, kun seisoin vain laudan päällä koirani kanssa ja kuuntelin lintujen laulua. Hengitin syvään ja ajattelin, että elämä on tässä ja nyt. Niin kliseistä, mutta myös erittäin hieno hetki. Hieno hetki oli myös, kun bongasin hieman kauempana järvellä erään naisen, joka joogasi lautansa päällä. Keskellä järveä. Se oli hienoa. Ajatellen kuitenkin sitä, että minulla meinasi lauta keikahtaa jo ensimmäisestä seisaalleen noususta. Asetin itselleni myös siinä hetkessä tavotteita; haluan joskus olla se järven päällä joogaava nainen. Ja tavoite on myös hyvin realistinen, sillä äitini sekä omistaa sup-laudan että on joogaopettaja. Ehkä pääsen tänä kesänä treenaamaan tosissani!
Oletteko te kokeilleet suppailua?
- Jenna
