keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

SIPSIRIIPPUVUUS

''Riippuvuus eli addiktio (lat. addictio ’jättäminen jonkun valtaan’) on pakonomainen tarve harjoittaa jotakin toimintoa tai kokea tietynlainen tunnetila. Riippuvuuden vaikutus elämään vaihtelee hyödyllisestä ja elämää ylläpitävästä terveestä riippuvuudesta haitalliseen riippuvuussairauteen. Riippuvuudet voidaan jakaa kehollisiin tai henkisiin (fyysisiin tai psyykkisiin) riippuvuuksiin. Riippuvuus liittyy usein mielihyvähakuisuuteen. Yleisiä haitallisia riippuvuuksia ovat esimerkiksipäihderiippuvuudetlääkeriippuvuudetnettiriippuvuus ja peliriippuvuus.'' (Wikipedia)

http://im.mtv.fi/image/5737926/landscape16_9/752/423/c9bbd54eb5aa1e7e28f5d79f3a4336f0/Fm/taffel-sipsit-perunalastut-snacks-chips.jpg
Olen sipsiriippuvainen.

Herkutellessani ostan aina sipsiä dipin kera. Joskus mukaani saattaa eksyä popcornia tai jäätelöä, harvemmin karkkia. Mun herkuttelutarve iskee yleensä kahdesta syystä. Yksinolemisesta ja tylsyydestä. Pahinta on, kun molemmat yhdistyy esimerkiksi silloin, kun mies on viikonlopun reissussa.

Mun mielestä silloin tällöin herkuttelu on hyväksi, pussi kaveriksi tyttöjeniltaan tai piknikille. Kun herkkuhimoja tyydyttää säännöllisesti ja kohtuudella, överimäisiltä ylilyönneiltä vältytään. Ainakin mun tapauksessa. Jos pitkitän ja pitkitän pientä napostelua, laukeaa sipsihimo sitten astetta suuremmin, ja ostan sipsiä ja dippiä, vähintään kahta makua kumpaakin.

http://www.lily.fi/sites/lily/files/user/4461/2013/08/sipsit.jpg
En todellakaan aio luopua sipsistä kokonaan, sillä se ei tulisi onnistumaan. Aionkin tästä eteenpäin miettiä, mitä muuta voisin syödä sipsin (ja dipin) tilalta. Yksi hyvä ''korvike'' on ruisnachot, joissa on noin 200 kcal vähemmän per 100 g verrattuna ihan perus perunalastuun. Ja pussikin on huomattavasti pienempi! Nachot ainakin omalla kohdalla vaatii vielä dipin tai salsan, mutta onhan ne jo askel parempaan. Ja kermaviiliäkin voi ostaa kevytversiona. Toinen hyvä dipattava olisi erilaiset vihannekset, mutta eikö se jo blogin nimestäkin selviä, etten mä niistä juurikaan välitä. :)

Tv:n katselun yhteydessä napostelulle olisi hyvä löytää jokin sijaistoimito. Ompelenkin aina Netflixiä katsellessa tuon miehen haalarimerkkejä hänen opiskelijahaalareihinsa, että on edes jotakin tekemistä käsille. Pitääköhän tässä alkaa kutomaan sukkia ja lapasia, jos sillä saisi herkkuhimot loppumaan? :D

Oletteko te koukussa johonkin herkkuun?

- Jenna

tiistai 19. huhtikuuta 2016

KUN PULLUKAN FITNESSKUPLA POKSAHTAA

Keväällä 2014 fitnesskärpänen puraisi minua, ja ostin Fitfarmin Bikini Challenge -nettivalmennuksen. Valmennus oli ihan jees. Se kesti 10 viikkoa, ja sisälsi viisi törkeää rääkkitreeniä per viikko (valittavana oli myös kevyempiä treenivaihtoehtoja). Ruokavalio oli tiukka ja siitä ei lipsuttu. Oon kyllä edelleen älyttömän ylpeä itestäni, että pystyin vetää sen just niiku piti. Valmennus loppui siis juhannuksena 2014 ja tulokset olivat -7 kg ja -40 cm. Päätin, että otan yhden viikon rennommin, ja alan sitten ''ylläpitämään'' tuloksiani, syöden 80% ohjeiden mukaan ja jatkaen treenaamista. Heh, jokainen varmaan osaa arvata, ettei siinä niin käynyt, miksi muuten kirjoittaisin laihdutusblogia! :D


Ai, kun sattuu katsoa tuota menetettyä tulosta. Syy, miksi tulokset menetin oli sekä kesä, että elämä. Kuukausi BC:n loppumisen jälkeen lähdettiin Roomaan lomalle, ja tulihan siellä pizzaa ja pastaa syötyä. Eikä se niin haitannut, sillä paino pysyi kuitenkin suht samassa, sillä käveltyä Roomassa tuli niinkin paljon, että tuli rasitusmurtuma varpaaseen! Syksy kuitenkin koitti nopeasti ja päätin ostaa uuden valmennuksen, Fitfarmin kymmenen viikon Lite In Shapen (nykyään taitaa olla vain Lite Workouts 12 vkoa). In Shape oli siis melko samanlainen kuin BC, mutta pääpaino oli enemmän tulosten/lihasten ylläpitämisessä, kun BC taas oli kiristelykuuri. Viikon mä taisin keretä Liteilemään, kunnes mun polven nivelkierukka repesi ja motivaatio lopahti täysin. Olisinhan mä voinut tehdä esim. pelkkää käsi/keskivartalo/polvea rasittamatonta treeniä, mutta ei napannut. Jätin siis Liten kesken, mutta otin kaikki ohjeet onneksi talteen. Ja oli ihan hyväkin päätös, sillä syksyllä alkoi myös elämäni ensimmäiset yo-kirjoitukset, eikä kirjoitusevääksi tehnyt mieli ottaa riisiä ja kanaa. 

Polveni rikkoutumisesta se alamäki sitten oikeastaan lähti. Leikkaus oli jo joulukuussa (kiitos Terveystalo♥) ja polvea sai ruveta rasittamaan tammikuussa. Onneksi kyseessä oli todella lyhyt toipuminen, sillä kierukkaa poistettiin korjaamisen sijaan ja tällöin kuntoutus kesti vain kuukauden puolen vuoden sijaan. Kevättalvi toi mukanaan muitakin haasteita, sillä kunnon yo-kirjoitusrumba alkoi maaliskuussa ja niihin päntättiin koko alku vuosi. Mä stressasin ihan perkuleesti, sillä en oo todellakaan mikään kympin oppilas (''lukio lukematta läpi''). Kirjoitukset oli ja meni, lähdettiin ton miehen kanssa äkkilähdöllä Thaimaahan maalis-huhtikuun vaihteessa ja sieltä palattua alkoikin pääsykoerumba. Reissusta palattua alkoi myös Liten Weight Loss (In Shapen ostajat saivat jonkin toisen Liten valmennuksista pilkkahintaan, ja tottakai tartuin tilaisuuteen, sillä Weight Lossin tavoitteena oli yksinkertaisesti painon pudotus). Weight Loss kesti myös 10 viikkoa, joista kerkesin toteuttamaan kahdeksan ennen yo-juhlia. Ideana oli syödä erittäin matala hh-ruokavaliota ja tankkauspäivä oli kahden viikon välein. Treenit koostuivat parista kevyestä ja intervallityylisestä kuntosalitreenistä sekä tunnin puolentoista mittaisista kävelylenkeistä. Kahdeksassa viikossa painoa tippui noin kuusi kiloa ja juhlapäivänä olinkin taas astetta kevyempi, vaikka alla olevassa kuvassa näyttää, että olen raskaana! :D


Kesä ja syksy 2015 oli tämänastisen elämäni rankinta aikaa ja vastoinkäymisiä tuli joka nurkan takaa. Jäin myös ilman jatko-opiskelupaikkaa, mutta päätin silti muuttaa Tampereelle tuon miehen perässä, kun hänelle koulupaikka suotiin. Suoraan sanottuna oli erittäin perseestä jättää kaikki tuttu ja turvallinen taakse ja muuttaa käytännössä yksin uuteen paikkakuntaan ilman työ- tai koulupaikkaa, josta saisi uuden tuttavaverkoston ympärilleen. Kyllähän mulla alkoi sitten avoimen yliopiston opinnot ja muutama uusi opiskelutoveri sieltä tulikin, ettei tarvinnut ihan jatkuvasti olla vain joko yksin tai miehen kanssa. Eikä mun miehessä mitään vikaa ole, mutta kyllä ihminen tarvitsee enemmänkin kuin yhden sosiaalisen kontaktin elämäänsä.

Kun elämä alkoi pikku hiljaa tasaantua, oli aika miettiä taas laihdutusjuttuja (sillä paino oli taas lähtölukemissa). Nyt kun joutui ostamaan kaiken itse, ei ollutkaan enää rahaa syödä joka päivä maustamatonta kanaa ja kolmea purkkia rahkaa. 10% naudanjauhelihan korvaa nykyään 20% sika-nauta, ja se on ihan ok. Kuntosalijäsenyyden hankin tammikuussa 2016, kun tähän lähelle aukesi EasyFit. Kävinkin siellä ensimmäiset pari kuukautta aika aktiivisesti, mutta sitten into lopahti. Käynkö salilla vain sen takia, kun kaikki muutkin käyvät? Onko punttitreenistä ja fitneksestä tullut ikään kuin velvoite, ettet voi olla urheilullinen tai laihtua ilman, että treenaat kuntosalilla, vaikka et enää edes pitäisi siitä! Havahduin tällaisiin mietteisiin yksi päivä, kun tajusin etten ollut käynyt salilla pitkään aikaan. Mulla ei ole ollut pitkään aikaan palavaa himoa salitreeniin ja tajusinkin käyväni siellä vain sen takia, kun mun ''oletetaan'' käyvän. Kuntosalikulttuuri on lähtenyt jo ihan käsistä. 

Irtisanon EasyFitin sopimuksen tässä parin viikon sisällä, sillä kesätyöt kutsuu kotipaikkakunnallani, enkä maksa mahdollisesti jopa 90€ siitä, etten pääse kolmena kuukautena treenaamaan täällä Tampereella. Toinen syy on se, ettei yksinkertaisesti vaan kiinnosta. Mun fitnesskupla on nyt poksahtanut, enkä jaksa enää rääkätä itseäni lajin parissa, josta en nauti. Ryhmäliikuntaa tulee ikävä, mutta toivottavasti ensi syksynä koulupaikan myötä aukeaa uusia liikuntamahdollisuuksia. Ja toivon, että kerkeän nyt muutaman kuukauden aikana tutkiskella itseäni, ja löytää sen tavan liikkua, josta oikeasti nautin. 

- Jenna

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

TAMPEREEN RAVINTOLAT #1

Tästä lähtee ensimmäinen ''Tampere tutuksi'' -postaus. Tämän postaussarjan tiimoilta käyn maistelemassa Tampereen raflojen herkkuja (ihan burgereista pihveihin ja riisistä pastaan) ja jaan kokemuksia sitten täällä blogin puolella! Ja vaikka blogin yksi teemoista onkin laihdutus, balance is the key in everything you do. ♥


Ensimmäisenä luvassa on (jo hirveää hypetystä saanut) Friends & brgrs, joka sijaitsee Tampereen keskustorilla, ''mäkkärin kulmalla''. Kyseinen mesta eroaa tavallisesta burgeripaikasta ihanalla freshillä konseptillaan; he leipovat sämpylät, viipaloivat perunat, pilkkovat vihannekset ja jauhavat lihan omassa keittiössään tuoreista raaka-aineista. Ja se maistuu! 


En tiiä voiko tähän oikein muuta sanoa, kuin nam ja vau. En ehkä enää ikinä pysty syömään mäkkärin hampparia, koska se pihvi maistuu ihan rotalta tän burgerin rinnalla! Tän paikan lihaahan ei siis pakasteta, ja se tuo burgeriin ihanaa mehevyyttä mutta samalla täydellistä raikkautta. Suosittelen kyllä erittäin lämpimästi kokeilemaan kyseisen ketjun herkkuja. Ravintoiloita löytyy tällä hetkellä niin Tampereelta, kuin Helsingistä, Pietarsaaresta ja parin viikon päästä Oulustakin! 


- Jenna

maanantai 4. huhtikuuta 2016

MANSEN BLOGIKIRPPIS

Mä oon sellanen ihminen, että pystyisin nukkua vaikka 20h putkeen, jos siihen olisi vain aikaa. Vaikka oltiin menty lauantaina suht aikasin nukkumaan, oli 8:20 herätys aika tönkkö. Kaiken lisäksi, vaikka painoin torkkua (5min), mun hertätyskello ei enää ikinä soinut. Niin klassista! Heräsin sit ihmetellen joskus 9:30 aikaan, että miksei mun torkku muka soi. Siinä olikin sitten itkulla pidättämistä, kun tajusin ''nukkuneeni pommiin'' ja Mansen blogikirppis avaa ovensa puolentoista tunnin kuluttua. No ei siinä auttanut kuin kipin kapin juosta suihkun kautta jääkaapille ja sit bussiin. Kerkesin itse asiassa yllättävän nopeasti paikalle, sillä olin jo 10:30 Väinö Linnan aukiolla. Enkä ollut ainut joka oli ajoissa! 


Puoli tuntia ennen ovien aukaisua porukkaa oli jonottamassa jo noin paljon. Ja sinä puolen tunnin aikana, mitä me kerettiin jonotella, tuli saman verran porukkaa vielä meidän peräänkin! Suosittu tapahtuma selvästi. Tapahtumapaikkana oli Vooninki-sali, joka oli ihan sopivan kokonen. Monet ovat kehuneet, että paikka oli huomattavasti tilavampi edelliseen verrattuna. Itse en osaa sanoa juuta enkä jaata asiaan, sillä tää oli vasta eka kerta tällä tapahtumalla, ja ehdottomasti menen toistekin! 

En viitsinyt ottaa kirppiksen sisältä kuvia, sillä porukkaa oli kuin pipoa, eikä A) järkeviä kuvia olisi pystynyt ottamaan ja B) liian monta vierasta kasvoa olisi ollut kuvassa. Väen paljous oli ehkä osa syy siihen, ettei mukaan tarttunut mitään. Toisaalta, mulla oli kaksi asiaa mitä etsin; kynttiläkuppeja ja maljakkoa, enkä täten oikeastaan edes tutkiskellut paljoa muuta. Ja se harmittaa. Mulla käy monesti sillä lailla, että jos etsin jotain tiettyä, en muista antaa huomiota muulle tarjonnalle. Vaikka myyntivalikoima melko sisustuspainotteinen olikin, ei sieltä silti löytynyt omaan kotiin mitään sopivaa. Mutta onneksi tavarat meni kaupan muille ostajille, joten tuskin jäi ketään myyjää harmittamaan päivän päätteeksi! 


Tapahtumassa oli jaossa myös 150:lle ensimmäiselle mahtava goodie bag, joka oli aivan mahtava. Yllätyin, että meille asti riitti bageja, sillä kun astuttiin sisään, taisi olla vain parikymmentä bagia enää jäljellä. Bagin sisällön katsottuani ei harmittanut enää niin paljoa ostoksien puute, sillä bagi sisälsi just ne kaks asiaa, mitä olisin lähtenyt seuraavaksi Sokokselta ostamaan, nimittäin käsirasvan ja kuivashampoon. Ei vitsi mikä tuuri!





Näiden lisäksi bagissa oli myös hiuskiinne, kaurahiutaleita, Finlaysonin esiliina ja iso kasa tarjouskuponkeja mitä mahtavampiin paikkoihin. Olenkin haaveillut monta kertaa, että käytäisiin ton miehen kanssa testaamassa toi uus Dining 26 by Arto Rastas, ja nyt sille on hyvän välimerenruoan lisäksi toinenkin syy, nimittäin toi upea tarjous; kaksi Dining-menua yhden hinnalla. Ja onhan toi itse kangaskassikin aivan upea! ♥

Kiitos Mansen Blogikirppis 2016 ! 

- Jenna